Töölö, tiistaina 18. toukokuuta 2004
Viikonlopun olin lasten kanssa Motoparkissa.
Perjantaina sinne, sauna (tietenkin uitiin), grilli.
Lauantaina radalle, öljynvaihto, saderenkaat alle, pienempi eturatas ja neljä settiä radalla. Viimeisen setiin lopussa aloin päästä vauhtiin ja ajoin vanhoilla sadekumeilla kuin kuivilla ikään ja siitähän seuraa tietenkin se, että kovassa kallistuksessa ja nopeudessa menee renkaat alta. Onneksi pyörästäei varsinaisesti hajonnut mitään. Jalkatappi kului ja katteet naarmuuntuivat.
Illalla grilli ja sauna (tietenkin uitiin).
Sunnuntaina heräsimme kauniiseen ilmaan, mutta hiukan ennen radalle lähtöä alkoi sataa rakeita! Radalla rakeita satoi vielä pari kertaa uudestaan, minulla katosi motivaatio ja lähdimme lasten kanssa Visulahtea kohti, jotta edes jollain olisi hauskaa. Visulahtipa olikin kiinni. Ei kun kotiin ja lapsia palauttamaan.
Illalla olikin hyvää aikaa purkaa kamoja, lukea lehtiä yms.
Eilen taas oli kauden viimeinen vesipallopeli. Tänään tuntuu, että olen tehnytkin jotain.
Ulvilantie, maanantaina 1. syyskuuta 2003
Liika on liikaa. Viimeinen kuukausi oli niin täynnää levotonta ohjelmaa, että lepo jäi vähiin. Niinpä kunto petti kisoja edeltävänä viikonloppuna, mutta flunssan parantelu ja kelenteriin merkityn ohjelman noudattaminen eivät sovi yhteen.
Niinpä maanantaina iski yllättävä jälkitauti: nenätulehdus, joka yltyi aina keskiviikon lääkärissäkäyntiin asti, eikä ole parantunut vielä tätä kirjoitettaessa.
Perjantaina olo oli selvästi sellainen, että kisoihin ei ole osallistumista. Hirveä väsymys, pää kipeä, nenä kipeä ja nenä erittäin mielenkiintoisen näköinen. Jo pelkästään esteettisiistä syistä olisi kisoista poisjäänti ollut järkevää ja muut kilpailijat huomioivaa.
Lauantaina kisapäiväänä olo oli parempi ja sellainen, että kisoihin osallistuminen olisi varmaan onnistunut, jos joku muu olisi hoitanut roudaksen ja muun “raskaan työn”.
En ole vieläkään oppinut lepäämään. Ensivuodelle pitää varmaan kalenteriiin merkata ennen jokaista kisaa viikko lomailua.
Ulvilantie, keskiviikkona 6. elokuuta 2003
Valitettavan tietokoneonnettomuuden vuoksi ovat pitkät selostukseni Botniaringiltä ja Ahvenistolta tuhoutuneet kuvineen. kenties niin oli tarkoituskin.
Uusin lähiaikoina päiväkirjateknologiani sellaiseksi, että samaa ei ainakaan yhtä helposti pääse tapahtumaan uudestaan.
Pahoittelen.
Samalla tulokset tuhoutuivat ja päädyinkin käytämään ainkain toistaiseksi Jani Partasen tulossivua. Turhaanhan me molemmat naputtelemme samoja numeroita nettiin. Kenties jonain sateisena ratapäivänä naputtelen luvut uudestaan.
Manittakoon kuitenkin, että Botniaringin kilpailu oli parasta kilvanajoa, mitä olen kokenut. Sää oli loistava ja kilpailu niin kärjessä kuin muuallakin tiukkaa ja ohituksia nähtiin todella paljon.
Ulvilantie, sunnuntaina 25. toukokuuta 2003
Ja V...T! Perjantain treeni meni aivan putkeen. Saavutin hyvän vauhdin ja pääsin aamulla kevyeen hurmokseen, jossa vauhti kasvaa sekunnin lähes jokaisella kierroksella. Vähitellen alitinkin viimevuoden parhaan aikani eli tein henkilökohtaisen rataennätyksen 1'24,051. Ja se olisi vasta alkua.
Pitkän aamusetin jälkeen ajoin iltapäivällä vain kaksi lämmittelysettiä. Vaihdoin myös öljyt ja tein pyörään kaikenlaisia pikkujuttuja.
Illalla saunoin Arton kanssa ja juttelin Collinien ja muiden kanssa grillaillen.
Perjantai alkoi epämääräisen kosteana. Ensimmäiseen aika-ajoon kaikki lähtivät kuivan kelin renkailla. Omat loppuunajetut Michelin Pilot Sportit eivät oikein synnyttäneet luottamusta kosteahkolla radalla, joten kierrosaikani jäivät varsin muodolliseen 1'37-sarjaan.
Toisissa aika-ajoissa satoi ja kaikki ajoivat saderenkailla.
Mikaa ohittaessani maalisuoran jälkeisessä mutkassa otin hiukan kosteamman ajolinjan, voimakkaamman jarrutuksen ja jyrkemmän käännöksen, jossa jouduin vielä jarruttamaan. Sen seurauksena eturengas lukkiutui ja olin jo luopumassa pyörästä ja siirtymässä vapaaseen liukuun märällä asfaltilla kun pito yllättäen palautui ja pyörä tuntui menevän niin vakaasti eteenpäin, että kiipesin takaisin kyytiin (olisipa tämän saanut videolle).
Ajoin vielä pari henkisesti palauttavaa kierrosta ja poistuin radalta turhankin aikaisin vain neljä kierrosta ajettuani. Magnuksen ja Arton kanssa olimme ainoita, jotka paransivat aikaansa. Vauhti oli siis ihan hallussa ja sopivassa nousussa iltaa kohden.
Iltapäivällä arvottiin sään kanssa. Välillä satoi ja välillä rata kuivui. Puoli tuntia ennen lähtöä Erkki alkoi vaihtamaan kuivia alle. Tein retken muiden Ducati-kuskien teltoille ja pian kuivia vaihtoi muuutama muukin. Pienen paniikin poikasen ajamana sain Ville Sundbergin auttamaan renkaiden vaihdossa ja pian minullakin oli kuivat alla.
Starttia odotellessa mieli oli muuten hyvä, mutta alla olivat loppuun kuluneet Michelinit vaikka olin jo aamulla yrittänyt asennuttaa upouusia Bridgestoneja.
Renkaat eivät olleet kunnolla lämpimät ja vanhoina ne olivat muutenkin lötkyt. Uskoin kuitenkin niiden lämpeävän ensimmäisillä kierroksilla ja sademiesten jäävän luikastelemaan savuavine kumeineen.
Toisin kävi: Heti ensimmäisen kierroksen puolivälissä alkoi sataa. Renkaat muuttuivat todella liukkaiksi ja etenkin takapää oli kokoajan menossa alta. Kisaa ei kuitenkaan keskeytetty ajoissa vaikka kuivan kelin kisa pitäisi keskeyttää sateen alkaessa. Niinpä saderenkailla varustautunut laiska enemmistö vei kaikki ensimmäiset sijat ja sarjan vakavissaan ottava vähemmistö jäi viimeisille sijoille, minä surkeine viimekauden renkaineni viimeiseksi.
Niin, lopulta kisa keskeytettiin vain kierrosta ennen loppua, jolloin prosenttisäännön perusteella sijoitus otetaan edellisen kierroksen tilanteen mukaan. Tätä kirjoittaessani en ole aivan selvillä lopullisista sijoista, sillä v.....ksen kannattelemana pakkasin kamani ja lähdin ajamaan kohti Helsinkiä.
Olisiko tässä protestin paikka? Ajajien turvallisuudesta ei selvästikään piitattu.
Kemora, torstaina 22. toukokuuta 2003
Keskiviikkona tein viimehetken hankintoja ja pakkasin Ducatin vaunuun ja köröttelin kuutisen tuntia Helsingistä Kemoraan. Illalla laitoin vaunun asumiskuntoon ja luin muutaman tunnin.
Torstaiaamuna paikalle oli ennättänyt jo muitakin Ducati-kuskeja. Erkki oli ilmestynyt naapuriin. Ensimmäisenä aamulla vaihdoin pienemmän eturattaan eli 14-piikkisen 15-piikkisen tilalle.
Sitten ajoin muutaman varvin ja nautiskelin lainaksisaamieni rengaslämmittimien tuomasta luksuksesta. Vauhti ei huimannut päätä. Paras kierros oli 1'27,37 eli tasan kolme sekuntia hitaampi kuin viimevuoden nopein.
Päivällä vaihdoin öljyt. Vanha öljy olikin aika mustaa ja öljykorkin magneetissa oli lusikan kärjellinen metallisuikaleita.
Seuraavilla kahdella varvilla ajanottolaite ei suostunut toimimaan, mutta uskoakseni ajoin 1-2 sekuntia kovempaa.
Illalla vielä maalailin takakatteeseen punaisen numeropohjan, teippasin numerot, grillailin ja juttelin muiden kuskien kanssa unohtamatta muutamaa kotimaista olutta.
Ulvilantie, tiistaina 20. toukokuuta 2003
Perjantaina lähdin Blackbirdillä Teron kanssa kohti Motoparkia. Saunan ja hyvinnukutun yön jälkeen oli edessä kauden ensimmäinen kosketus omaan kilpapyörään.
Ajoin yhteensä kuusi settiä ja homma tuntui olevan ihan hanskassa. Alussa Miikan perässä linjoja noudatellessa pyörä oli jopa selvästi viimekautta paremmin hanskassa. Aivan optimaalisiin linjoihin ja jarruihin en yltänyt. Sen kertoo tietenkin paras mitattu aika 1'43,88, mutta myös jokaisen kierroksen hienoinen erilaisuus. Kaikki mutkat menivät aina hiukan erilailla, mutta välillä sai kokea onnistumisentunnettakin mutkan mennessä ainakin omasta mielestä ihan täydellisesti.
Viimekaudella korkatut Michelin Pilot Sportit tuntuivat edelleen alussa yhtää kylmiltä ja myöhemmin yhtä yllättäviltä kuin 2002. Odottelen suurella mielenkiinnolla uusi Bridgestone BT 001 -renkaita, joilla aion ajaa Kemorassa.
Mutta yllättävän raskasta puuha oli. Sunnuntaina kotiin ajellessani mieluisia mutkateitä huomasin, ettei takapuoli oikein liikkunut Blackbirdin päällä. Kaikki muutkin lihakset olivat sopivan mukavasti rasituksesta kipeinä.
Pyörään asennettiin keväällä Öhlinsin takaiskunvaimennin ja etuputkiin Öhlinsin jouset. Pieni "kilpa-akku" oli talven aikana hyytynyt ja piti hankkia uusi. Lisäksi hankin toiset vanteet, joten nyt voin nopeasti vaihtaa sade- ja kuivan kelin renkaat sään yllättäessä. Tulevia investointeja ovat vielä renkaanlämmittimet.
5.4.2003
Vuoden 1999 lopussa kävin ensimmäisen kerran radalla. Muutama ensimmäinen kierros Blackbirdillä Motoparkin syksyisellä radalla tuntui varsin oudolta. Tunsin itseni typeräksi kiertäessäni ympyrää ja vielä maksaessani "huvista". Päivä kuitenkin vierähti kuin huomaamatta ja kunnon loputtua huomasin lähtiessäni matkamittarin näyttävän, että noin 200 km tuli ajettua ympyrää. Ja lisää olisi pakko saada.
Seuraavana vuonna hankin IXS:n nahkapuvun, ratasaappaat ja sporttisemmat hanskat. Ratapäiviä kertyi kesän aikana jo noin 5-7. Blackbirdin katteet ja putket tahtoivat vain kulua ikävän näköisiksi. Olisi siis saatava pyörä, jota voi kallistaa.
Vuosi 2001 kului käytetyllä R1:llä erilaisilla radoilla. Kausi alkoi Nürburgringillä ja kesän aikana kävin Alastarossa, Borniaringillä, Ahvenistolla ja Motoparkissa. Viimeisenä päivänä alkoi polvipaloihinkin ilmestyä naarmuja kierrosaikojen parantuessa samalla dramaattisesti.
Vuosi 2002 oli ensimmäinen oikea kisavuosi. Ducati Cup tuntui sopivalta kehykseltä kilpailemisen aloittamiseen. Sitä varten hankin Ducati SS900FF -pelin ja se varustettiin kilpailukuntoon. Myös R1 sai pientä viritystä, jotta se menisi Free for All ja SuperBike B -katsastuksista läpi. Ducati Cupissa olin kauden lopussa viides ja hyvin lähelllä kolmatta sijaa. R1:llä ajoin muutamia Free for All -lähtöjä.
Kausi 2003 on näytön paikka, sillä kaiken pitäisi olla nyt kunnossa ja hiukan kokemustakin on.
Please, send any comments to Severi@mad.fi