Jussi Karjalainen
Oulun Yliopiston Arkkitehtuurin Osasto
Helsingissä 11.11.1996
Ajatuksia pyöräilykeskustasta
Suunnitteluideologia
Teoreettinen pohja
-Herman Knoflacherin ajatukset ovat ehkä lähinnä omiani
Liikkujien nopeus
-Pyöräilijä on liian nopea jalkakäytävälle
-Perinteinen suomalainen pyörätie ei toimi kävelykeskustassa (eikä autoilijoiden keskustassa)
-Pyöräilijän luonnollinen paikka olisi ajoradalla, mutta jopa 40 km/h rajoitusalueella polkupyörä on liian hidas ja turvattoman tuntuinen, jotta se olisi houkutteleva vaihtoehto
-Viihtyisän ydinkeskustan tulee perustua jalkaisin liikkumiseen
-Pyöräilyä (tai huoltoajoa) ei tulisi ensisijaisesti ohjata kävelykaduille, mutta sitä on turha erikseen kieltääkkään, koska nopeat liikennevälineet ohjautuvat sinne missä niille löytyy avoimempi väylä
-On kohtuutonta, että pyöräilijän reittiverkko on harvempi kuin autoilijan
-Väylien nopeusrajoitukset ovat Helsingissä liian alhaiset niiden leveyteen nähden,sillä jopa julkisen liikenteen linja-autot ajavat mielellään lähempänä 60 km/h olevilla nopeuksilla kuin rajoituksen mukaista 40 km/h
-Nopeusrajoitusten ja ajoratojen tulee olla sopusoinnussa, kaventamalla autoille annettua tilaa rajoitetaan samalla "turvallisen" tuntuista ajonopeutta lähemmäksi 40 km/h
-Pyöräilijöille voidaan osoittaa omat kaistat pääväylille, joissa liikkuminen on nyt joko mahdotonta tai erittäin turvattoman tuntuista
-Keskustan kapeilla kaduilla pyöräilijä ajaa ajoradalla, ei jalkakäytävillä.
-Niin henkilöautoille kuin polkupyörille tulee osoittaa mielekkäitä pysäköintipaikkoja (suositaan jalkautumista ajoneuvosta)
-Henkilöautoliikennettä ei voi, eikä tule edes yrittää helpottaa, Helsingin kokoisessa ja muotoisessa kaupunginkeskustassa. Autoilu on tällä hetkelläkin sujuvaa muutamaa ruuhkahuippua lukuunottamatta.
-Henkilöautojen pysäköinti tulee ohjata pysäköintilaitoksiin, joita voidaan rakentaa Helsingin tapauksessa vielä jonkinverran lisääkin.
-Kadunvarsien pysäköintipaikkoja voidaan vähentää antaen enemmän tilaa jalankulkijoille, sekä pyöräilijöille. Kaupungin tehtävä ei ole tarjota maksuttomia pysäköintipaikkoja, myös asukaspysäköinnistä tulee maksaa
Tieliikennelaki
-Kaupunki- ja liikennesuunnittelu tuottaa sellaista ympäristöä, jossa tieliikennelain noudattamatta jättämiseen suorastaan kannustetaan
-Nykyiset kadut ja tiet houkuttelevat huomattavasti nopeusrajoituksia nopeampaan vauhtiin.
-Liikennevalo-ohjauksen tuominen jokaiseen kaupungin risteykseen kaikkina vuorokauden aikoina turhauttaa liikkujat. Jalankulkivat kävelevät yleisesti päin punaisia, samoin useat polkupyöräilijät, myös autoilijat hyödyntävät valojen turhauttavan hitaan vaihtumisen ylittämällä risteyksen "vanhoilla vihreillä"
-Suojatielle astuvan jalankulkijan väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättäminen on johtanut siihen, että keskustaan johtavilla pääväylillä ylinopeutta ajavat autot voidaan/joudutaan pysäyttämään liikennevalon nappia painamalla.
-Lapset opetetaan pienestä pitäen väistämään ja pelkäämään autoja, joten koulujen läheisyyten onkin rakennettava rumia, kalliita ja kaikenlisäksi aivan tarpeettomia alikulkutunneleita
-Kaupunki- ja liikennesuunnittelulla pitäisi voida luoda turvallinen ympäristö eri kulkumuotojen tasavertaisuuden (ja lain) pohjalta. Henkilöautojen suosimisesta luopuminen ei tarkoita niiden vastustamista.
Taloudelliset näkökohdat
-Henkilöautoihin perustuva järjestelmä on kallein ja tuottaa epämiellyttävintä ympäristöä
-Asukkaille on tarjottava vaihtoehtoja yksityisauton käytölle, joten toimivan joukkoliikenteen kehittäminen on välttämätöntä
-Polkupyörä on ekologisin, taloudellisin ja terveellisin kulkuneuvo. Pyöräilylle epäedullisista sääoloistamme johtuen sitä tulisi hyvällä suunnittelulla erityisesti kannustaa.
Seuraava sivu