Ullanlinnassa ei tarvita paikallisia pyöräteitä. Siellä ei ole myöskään yksisuuntaisia katuja, jotka kaipaisivat pyöräkaistaratkaisua. Helsingin niemen halkaisevat Laivurinkadun ja Kasarminkadun pääraitit jatkuvat kuitenkin myös Ullanlinnan läpi. Sekä Laivurinkadulla että Kasarminkadun jatkeena olevalla Neitsytpolulla tulee kiinnittää erityistä huomiota pyöräreitin korostamiseen myös kadulla, ei vain karttapaperilla. Lisäksi sekä Merikadulta että Merisatamarannasta tulee olla viitoitus näille pyöräilijöiden pääraiteille.
Tehtaankadun tuoreimmissakin liikennesuunnitelmissa on lähdetty siitä olettamuksesta, että polkupyörillä ei ole mitään asiaa tälle väylälle. Katu kadulta vaiheittain kaupunginvaltuustossa hyväksytyt uudet liikennejärjestelyt näyttävät siltä kuin kokonaisuus unohtuisi auto-, pyörä-, kävely-, puisto-, joukkoliikenne- jne. ryhmittymien tehdessä lehmänkauppoja irrallisista palasista äänestysalueesta nimeltä Helsinki. Helsingissä on päteviä virkamiehiä suunnittelutehtävissä, eikä se äänestykseen päätyvä suunnitelma suinkaan ole heidän ainut valmisteltu ehdotus. Onko kaupunginhallitus hoksannut vaatia nähtäväkseen muutamaa korttelia laajempia suunnitelmia tai selkeästi korostanut pitkäntähtäimen liikennepoliittisia linjauksiaan.
Pyöräilijämäärien kaksinkertaistamisen on asetettu liikennepoliiteseksi tavoitteeksi. Tämä ei onnistu, jollei jokaisen uudestaan suunnittelupöydälle joutuvan korttelin osassa aseteta seuraavaa kysymystä: edistääkö tämä liikennejärjestely pyöräilyä? Samalla on tarkasteltava vaikutukset joukkoliikenteen sujuvuuteen ja jalankulkijoiden turvallisuuteen ja tilantarpeeseen. Autojen suhteen poliittisesti korrekti kysymys voisi olla: vähentääkö ratkaisu yksityisautoilua estämättä huolto- ja kuljetusajoa sekä asukaspysäköintiä?
Jo muutaman vuoden on Helsingissä ollut käynnissä raitiovaunupysäkkien uusiminen. Työ on vielä kesken, eikä uusia raitiovaunujakaan olla vielä saatu liikenteeseen. Uudistussuunnitelma on kuitenkin tehty täysin välittämättä muista liikennemuodoista. Eniten tästä kärsivät pyöräilijät, joille pelkät kiskot aiheuttavat loukkaantumisriskin ja hiljaiset raitiovaunut kuolemanvaaran. Aina kun keskustassa joudutaan repimään katu auki, vaikka vain lämpö- tai tietoliikennekaapelin korjaamisen vuoksi tulsi tarkistaa voitaisiinko samalla vaivalla katutilaa parantaa kaikkien tielläliikkujien näkökulmasta. Puita, pensaita ja kukkia unohtamatta.
Ainoana poikittaisyhteytenä Helsingin niemen eteläkärjessä Tehtaankadun tulisi olla myös arimpien pyöräilijöiden käytettävissä. Tälle kohderyhmälle sopisi parhaiten pyörätieratkaisu jalkakäytävän yhteyteen. Pyörätiellä voitaisiin myös ohittaa uudet raitiovaunupysäkit "jalkakäytävän kautta".
Pyörätietä tai keskustaan paljon luontevammin soveltuvia pyöräkaistoja ei valitettavasti voida toteuttaa Tehtaankadulla poistamatta autopaikkoja kadun toiselta reunalta. Tässä laajuudessa ei henkilöautojen pysäköintipaikkoja kuitenkaan Helsingissä uskalleta vielä poistaa. Toivottavasti pyöräilyolosuhteiden kehittäminen muualla keskustan kaduilla kasvattaisi kadulla liikkujien asenteita siinä määrin, ettei pyöräilijöitäkään enää koettaisi tientukoiksi, joille täytyy soittaa äänitorvea.
Eirassa käytännössä jokainen katu on yksisuuntainen. Pyöräkaistojen merkitseminen katuihin täällä tuntuu tarpeettomalta. Sinänsä koko kaupunginosassa voitaisiin pyöräily sallia kiellettyyn ajosuuntaan. Ratkaisu onnistuisi ehkä jonkinlaisella autoille yksisuuntaisella pihakatumerkillä. Eli Eira olisi pihakatualuetta, jossa pysäköintiruudut sekä autoille sallittu ajosuunta olisi merkitty ajorataan. Talven luminen aikakaan ei ole ongelma suurelta osalta asukaspysäköinnistä täyttyvillä paikoilla.