Nordenskiöldin aukion ja Topeliuksenpuiston välinen lyhyt katuosuus on ahdas. koska autoille on annettu neljä kaistaa. Molemmin puolin katua on runsaasti liikehuoneistoja sekä linja-autopysäkit. Pysäkit ovat ajoradalla, joten pyöräkaistaratkaisussa oikealla kaistalla ajavat autot sekä pyöräilijät joutuvat odottamaan lastaavaa bussia. Jalkakäytävälle rakennettava pyörätie olisi erittäin ahdas, mutta yhtä tiukka ratkaisu löytyy Helsingistä jo rakennettuna Mannerheimintien ja Tukholmankadun risteyksestä.
Topeliuksenkadulla on bussipysäkit molemmin puolin Nordenskiöldin aukiota. Jos pysäkit yhdistettäisiin ja siirrettäisiin aukion liikenneympyrään saataisiin henkilöauto ja pyöräliikenne aavistuksen sujuvammaksi. Töölöläisten kävelymatka pysäkeille pitenisi muutamilla kymmenillä metreillä, mutta linja-autoliikenne nopeutuisi yhden pysäkin poistuttua Kamppiin matkaavilta linjoilta.
Topeliuksenpuiston kohdalla on tilaa reilusti kaikille perinteisille liikennevälineille sekä tukulle uusia muotilajeja. Pyörätien rakentaminen puistoon on jäänyt tekemättä, koska pyöräilijöiden toivotaan käyttävän Välskärinkatua. Asuntoalueille tulisi rakentaa pyörätiet molemmin puolin pääväyliä ja jättää pikkukadut paikallisreiteiksi.
Niin Topeliuksenkadulla kuin muillakin leveillä väylillä on suojateiden kohdalle rakennettu liikenteenjakajia. Onnistuneimmillaan liikenteenjakaja kaventaa ajokaistaa tilannenopeuksia alentavasti, mutta yleensä vaikutus on päinvastainen. Topeliuksenkatu on esimerkki täysin epäonnistuneista liikenteenjakajista, jotka vahvistavat autojen "vahvemmanoikeutta" suojatiellä. Jo lapsesta autoja pelkäämään kasvatetut jalankulkijat väistävät autoja liikenteenjakajalla orpona kököttäen, vaikka autojen tulisi tieliikennelain mukaan pysähtyä. Ihmiset eivät seisoskele huvikseen liikenteenjakajalla, vaan ovat yksiselitteisesti ylittämässä katua suojatietä pitkin. "Levähdyspaikka" liikenteenjakajat ovat täysin turhia, sillä myös nelikaistaisen ajoradan vauhtihirmujen tulee pysähtyä ja laskea suojatietä ylittävä jalankuljia ohi ilman ylimääräisiä liikennevaloja tai muita raskaita rakennelmia.
Lainsäätäjät ovat varovaisesti aloittaneet heikompien oikeuksien polkemisen muuttamalla pyöräilijöiden väistämisvelvollisuuden epäselväksi väylätyypistä riippuvaiseksi säännöksi. Seuraavaksi voidaan samoilla linjoilla jatkaa muuttamalla suojatiet ainoiksi sallituiksi kadunylityspaikoiksi jalankulkijoille. Samalla jalankulkijan tulisi oman turvallisuutensa vuoksi tietenkin väistää aina autoja.
Perinteinen suomalainen pyörätieratkaisu on helposti toteutettavissa Topeliuksenkadun eteläpäässä. Pohjoiseen vievä pyörätie rakennetaan levennetylle jalkakäytävälle nykyisten autojen pysäköintiruutujen päälle. Pysäköintiruutuja ei tarvitse kuitenkaan vähentää, koska kaistoja voidaan kaventaa. Itäpuolen pysäköintipaikat ja kadun keskilinja siirtyy puistoon päin. Turhat liikenteenjakajat poistetaan uudelta pari metriä kapeammalta kadulta tarpeettomina. Länsipuolella pyörätie kulkee viihtyisästi puiston puiden katvessa. Länsireunan autopaikat säilyvät vanhalla paikallaan.
|
|
|
Pyöräkaistojen rakentaminen Topeliuksenkadulle olisi pyörätietä edullisempi ratkaisu. Kadun eteläpäässä kadunvarsipysäköinti ja vilkas bussiliikenne ei tee pyöräkaistaratkaisua kovin turvallisen tuntuiseksi. Pyöräkaistan paikkaa jouduttaisiin korostamaan kiveyksillä ja uudenlaisilla liikenteenjakajilla. Suunnittelussa tulisi tällöin kiinnittää erityishuomiota helppoon talvikunnossapitoon myös pyöräkaistan osalta. Topeliuksenkadunkin osalta valinta pyöräkaistojen ja -teiden välillä riippuu siitä, kuinka lähialueiden muut raitit lopulta toteutetaan.
Vuosituhannen lopun pyörätieverkkosuunnitelmat tuovat viikonloppupyöräilijöille kaksi poikittaisyhteyttä Töölön läpi. Ensimmäinen valmistui Hesperiankaduille 1996 ja toisen pitäisi olla valmis vuonna 1998. Rakentamista odottava Rajasaarentien ja Eino Leinon kadun pyörätie yhtyy Mannerheimintien toisella puolella Mäntymäentien pyörätien kautta Helsinginkadun ja Sturenkadun uusiin pyöräteihin. Kyseessä on looginen täydennys keskustan harvaan pyörätieverkkoon.
Kaupungin vaatimattomat toimenpiteet eivät riittävästi kannusta siirtymään polkupyörän käyttöön työmatkaliikenteessä. 800 x 800 metrin "silmäkoko" pyörätieverkossa saattaa näyttää upealta 1:20000 kartassa, mutta tulosten saavuttaminen edellyttäisi puolet tiheämpää pääraittiverkkoa ja vielä tätäkin tiheämpää paikallisverkkoa.
Poikittaisyhteydet tai paikallisten pyöräteiden puute ei ole pyöräilyn este Töölössä, jossa on paljon rauhallisia katuja. Hesperiankaduillakin on miellyttävämpää, joutuisampaa ja loogisempaa pyöräillä ajoradalla kuin väistellä koirien kakattajia puiston keskellä.