Nykyinen Nordenskiöldinkadun pyörätie päättyy turhaan Urheilukadulle. Mannerheimintielle noustaessa ei nykyistä jalkakäytävää välttämättä tarvitsisi leventää, mutta ei se pahitteeksikaan ole. Pyörätie jatkuisi tässä vielä jalkakäytävän yhteydessä ja muuttuisi pyöräkaistoiksi vasta Mannerheimintien toisella puolella.
Rinnettä alas lasketellessa pyörätien toteutuksen ja toimivuuden suurin vaikeus on saada väärinpysäköidyt autot pois jalkakäytävältä. Nurkantakana Urheilukadulla on kymmeniä vapaita pysäköintipaikkoja, mutta autoilun ideahan on se ettei tarvitse kävellä.
Pyöräteitä ja -kaistoja tarvitaan nimenomaan vilkkaasti liikennöityjen katujen varsilla. Pyöräkaistat sopisivat Mannerheimintien risteyksen ja Nordenskiöldin aukion väliselle katuosuudelle loistavasti.
Kadunvarsipysäköinnistä huolimatta ajoradalla on runsaasti tilaa, joten pyöräkaista voidaan toteuttaa edullisesti suoraan katuun maalaamalla.
Tällä katuvälillä ei ole linja-autoliikennettä, joten leveitä pysäkkejäkään ei tarvita. Jalkakäytävän leventäminen ja pyöräilijöiden ohjaaminen yksisuuntaiselle pyörätielle olisi myös helposti toteutettavissa. Sekä Topeliuksen- että Linnankoskenkadun pyörätieratkaisut vaikuttavat sikäli Nordenskiöldinkadulle, ettei sinne ole mielekästä rakentaa yksinäistä pyöräkaistaratkaisua.
Rauhallisella Linnankoskenkadun itäisellä osuudella pyörätie ei ole välttämätön. Pyörätien rakentaminen jokaiselle riittävän leveälle rauhalliselle kadun pätkälle saattaa jopa heikentää liikenneturvallisuutta. On parempi, että autoilijat ja pyöräilijät tottuvat toisiinsa tasavertaisina ajoradalla liikkujina.
Jos tavallisen kadun on tarkoitus toimia pääpyörätieraittina, tulisi se merkitä nykyistä selkeämmin. Jatkoyhteys pyörätiehen tulisi osoittaa joko liikennemerkillä tai katuratamerkinnöin. Hento pisteviiva polkupyörämerkein ajoradan keskelle maalattuna helpottaisi erityisesti sunnuntaipyöräilijöiden suunnistamista.
Nordenskiöldin aukion länsipuolella tarvitaan uusia ratkaisuja liikennerakenteen monipuolistamiseksi. Yksisuuntaiset pyörätiet olisi mahdollista rakentaa jalkakäytävän yhteyteen, mutta dynaamisin ratkaisu on pyöräkaistat. Kadunvarsipysäköinti siirretään merkittyihin pysäköintiruutuihin puiden väliin jalkakäytävälle. Ajoradalle jää nyt tilaa leveälle pyöräkaistalle riittävine suojaetäisyyksineen pysäköityihin autoihin nähden.
Nopeusrajoitusta voidaan tarvittaessa laskea, mutta se on tuskin tarpeellista, koska liikennetilaa on reilusti. Uudet liikenne järjestelyt voidaan toteuttaa välittömästi vain ajoratamaalauksia muuttamalla.
Nordenskiöldin aukion liikenneympyrä on sikäli omalaatuinen, että sen lävistää Topeliuksenkatu. Myös Topeliuksenkatua kulkevien pyöräilijöiden tulisi ajaa risteyksessä suoraan riippumatta kadun uusista pyörätiejärjestelyistä.
Liikenneympyrän uloimmalle kehälle tulisi merkitä pyöräkaista, joka kiertäisi luonnollisesti koko risteyksen ympäri. Autoliikenteen osalta ympyrän sisäkaarteen sädettä pienennetään, jolloin risteyksestä tulee tiukempi. Valo-ohjattuun liikenneympyrään tullaan yleensä punaisissa seisomisen jälkeen, joten kaarrenopeudet ovat luonnostaan alhaiset. Tässäkään kohdassa polkupyöräilijöiden huomioonottaminen ei ole poissa muiden kadun käyttäjien tilasta.
