Meilahden sairaala-alueen vieressä on Yliopiston lääketieteenlaitos, koulu ja Töölön Urheilutalo. Alueella ei ole mitenkään pyritty kannustamaan polkupyöräilyä, vaikka juuri tällaisiin palveluihin olisi ensisijaisen tärkeätä päästä turvallisesti ja vaivattomasti myös polkupyörällä. Kaupungin alustaviin suunnitelmiin kuuluu pyörätien rakentaminen rauhalliselle Stenbäckin kadulle, mutta se ei käytännössä paranna lainkaan pyöräilyolosuhteita. Pyöräiljöille tulisi osoittaa tilaa Tukholman-, Topeliuksen- ja Linnankoskenkaduilta.

Munkkiniemen sillan ja Meilahdentien välisellä pätkällä pyörätie kulkee molemmin puolin leveätä Paciuksenkatua. Kulkuyhteys Meilahteen on kuitenkin tylysti katkaistu ohjaamalla pyöräilijät Meilahden urheilupuiston parkkipaikan läpi Merikannontien pyörätielle.

Pyörätie jatkuu molemmin puolin Paciuksenkatua kohta Tukholmankadun risteyksen jälkeen. Pohjoiseen ajettaessa pyörätie loppuu linja-autopysäkkiin. Paikassa ei ole mahdollista ylittää katua, eikä reunakiveykseen ole tehty luiskaa ohjaamaan pyöräilijöitä ajoradalle. Liikennesuunnittelulla on jälleen kerran tehokkaasti edistetty jalkakäytävällä pyöräilyä.

Paciuksenkadun koko pituudelle voidaan rakentaa pyörätiet molemmin puolin katua. Tukholmankadun risteyksessä pyöräilijät käyttävät jo sujuvasti jalkakäytävää, koska se palvelee heidän pävittäisiä kulkureittejä tehokkaimmin. Paciuksenkadun eteläpään 60 km/h nopeusrajoitus on liikaa. Ajoratoja kavennetaan Tukholmankadun risteykseen tultaessa samalla kun nopeusrajoitus muutetaan 50 km/h. Pyöräilyn edistämisen kannalta on erittäin tärkeätä että Paciuksen- ja Tukholmankadun pyörätiet rakennetaan.

Tukholmankatu

Tukholmankadulla ei ole pyörätietä, eikä sinne ole toistaiseksi vakavissaan sellaista suunniteltukaan. Katu on autokeskeisen liikennesuunnittelun tyyppiesimerkki: kapeat ankeat jalkakäytät ja leveät jouhevat autokaistat. Tukholmankadun länsipäässä liittyminen Paciuksenkatuun on onnistuttu muotoilemaan autoille niin sulavaksi, että hyvä ettei ole kirkosta tarvinnut purkaa palaa pois.

Pyörätie tulisi rakentaa jalkakäytävän yhteyteen ajoratoja kaventamalla. Pyörätiet olisivat yksisuuntaisia ja ahtaissa paikoissa vain 80-100 cm leveitä. Samojen liikennevälineiden käyttäjät näyttävät ottavan toisensa paremmin huomioon, kuin muulla liikennevälineellä liikkuvat. Yksisuuntaisella pyörätiellä vääräänsuuntaan ajavien kouluttajina toimisi tehokkaasti sääntöjen mukaan ajava enemmistö. Sama koskisi ahtaita paikkoja, jossa pyöräilijät kyllä osaavat ryhmittyä jonoon. Osataanhan jo nyt väistää jalankulkijoita jalkakäytävillä.

Paciuksenkadun risteyksessä pyöräilijöille ei tule ylimääräisiä kadunylityksiä, jos he vain ovat noudattaneet oikeanpuoleisen liikenteen periaatetta. Pohjoisesta länteen käännyttäessä jouhevin kadun ylityspaikka pyörätielle ei ole nykyisen suojatien kohdalla. Ylimmääräisen ylityspaikan mahdollisuus pitää tutkia, mutta tässä paikassa autoilijat tulee asettaa etusijalle. Pyöräilijöille mutka tuo vain kymmeniä metrejä lisämatkaa ja on visuaalisesti havaittavissa paikanpäällä, ei pelkästään pyöräilykartoista.

Tukholmankadun länsipäässä on kaikkein ahtainta, mutta kaventamalla ajoradat solakammiksi tarvittava tila pyöräteille löytyy. Näkyvyys risteyksessä on huono paikalla olevan korkean muurin takia. Yksisuuntaisena pyörätie kuitenkin toimii tässäkin paikassa. Vääräänsuuntaan ajavat aiheuttavat tällaisessa paikassa jo niin suuria vaaratilanteita, että pyöräilijöiden toisiinsa kohdistava sosiaalinen painostus hoitaa liikennevalistuksen paikanpäällä. Eiväthän autoilijatkaan riko pysähtymiskieltoa Mannerheimintiellä itse ajoradalla, vaan pysäköivät jalkakäytävälle pois oman tienkäyttäjäryhmän tieltä.

Tukholmankadun puolessa välissä raitiovaunupysäkkien kohdalla on jo paljon väljempää. Pyörätietä levennetään, jotta ohituksia ei tarvitse tehdä jalankulkijoiden puolelta. Raskaat valaistut mainoskaapit poistetaan tukkimasta pyörätietä.

Tukholmankadun pohjoisen puoleisella jalkakäytävällä, eli uudella yksisuutaisella pyörätiellä länteen päin, on mahdollista leventää jalkakäytävää ja pyörätietä etenkin asuinrakennusten väliin jäävien pihojen kohdalla. Tällöin pyörätielle tulee säännöllisiä ohituspaikkoja. Käytännössä jalankulkijat ja pyöräilijät käyttävät jatkossakin toistensa tilaa kaikissa yhdistetyissä ns. kevyenliikenteen ratkaisuissa. Selkeä mahdollisuus toimia vain omalla väylällään on kuitenkin liikennesuunnitelijalta positiivinen yritys kasvattaa suomalaisia ja erityisesti urbaaneja helsinkiläisiä huomaavaisempaan liikennekulttuuriin.

Haartmaninkadun ja Topeliuksenkadun välissä yliopiston lääketieteellisen osaston viressä on pieni puisto. Paikalla on myös linja-autopysäkki, jonka pyörätie voi kätevästi kiertää puiston puolelta.

Liikennemerkit ja -valot sekä valaisinpylväät on usein sijoitettu keskelle pyöräilijöiden väyliä. Pyöräilyolojen parantaminen Helsingissä edellyttää näiden välttämättömien kadunkalusteiden luovempaa sijoittelua. Tukholmankadulla valaistus on hoidettu vaijeriripusteisilla katuvalaisimilla, joiden valaisinpylväät eivät ole niitä eleganteimpia. Niin tässä kuin kymmenissä muissakin paikoissa Helsingissä pylväitä tulisi siirtää, jotteivat ne suotta kököttäisi keskellä jalkakäytävää tai pyörätietä. Nykyinen katuvalaistus noudattaa yhtäläistä neutraalia, hyvin teknislähtöistä linjaa, kulttuuripääkaupunki Helsingille ei olisi pahitteeksi uusi valaistussuunnitelmakaan.

Topeliuksen- ja Tukholmankadun risteysalue on laaja. Jalkakäytävän yhteydessä jalankulkijoiden liikennevalojen tahdissa kulkeva pyöräily ei ole niin jouhevaa kuin autojen vierellä kulkevalla pyöräkaistalla. Tässä risteyksessä on kuitenkin yhdistettävissä molempien ratkaisujen parhaita puolia pyöräilijöiden eduksi. Risteysalueella pyöräteiden jatkeet kulkisivat selkeästi ajoratojen vierellä, ohittaen, ei ylittäen, risteyksen liikenteenjakajat. Siinä missä liikennevalot seisottavat jalankulkijoita kapeilla liikenteenjakajilla, pyöräilijöille ei voisi tehdä samaa, koska pyörätie ei kulkisi liikenteenjakajan kautta.

Seuraava sivu

Etusivulle - Katujen nimiluettelo - Kartta