Vaikka Eteläesplanadilta Korkevuorenkatua etelään lähdettäessä vastaan tulee jyrkkä ylämäki, tulisi yksisuuntainen yhden korttelin mittainen pätkä katua avata kaksisuuntaiseksi polkupyöräilijöille. Pyöräkaistajärjestely onnistuisi katuosastolta yhden päivän työna minimaalisin kustannuksin, eikä Erottajankadun monimutkaisempien liikennejärjestelyjen muuttamista pyöräilyä edistäväksi tarvitsisi odottaa. Muutama autopaikka saatetaan menettää, jos kahta ryhmittymiskaistaa Esplanadille pidetään välttämättömäna. Jos pyöräilyliikennesuoritteitakin laskettaisiin yhtä innolla kuin moottoriteillä säästettäviä ajomatkaminuutteja, päihittäisi tämäkin rauhallinen pyöräkaista "taloudellisuudessaan" pysäköintiruudut mennen tullen.
Korkeavuorenkadun kaksisuuntaiset katuosuudet eivät tarvitse erillisiä pyöräkaistoja. Mäkinen Korkeavuorenkatu ei ole erityisen houkutteleva sunnuntaipyöräilijöille, eikä työmatkapyöräilijätkään valitse raitiovaunukiskojen täyttämää katua ensisijaiseksi reittivaihtoehdokseen. Työmatkapyöräilijöitä varten on kuitenkin muistettava kunnostaa Kasarminkadun vaihtoehtoinen reitti "tip top" kuntoon.
Ei ole kenenkään kadulla liikkujan sujuvuudesta pois jos Pienellä Robertinkadulla sallittaisiin pyöräily myös nykyiseen kiellettyyn ajosuuntaan. Pyöräkaistan yli autojen pysäköintiä ei tulisi kieltää, eikä pyöräkaistan 75 cm turva-aluetta tarvitse ottaa aina kirjaimellisesti. Joka päivä ajoradalla pyöräilevät ovat ahdistettuna paljon pyöräkaistojen ohjeleveyksiä kapeampaan rakoon liikkuvien ja pysäköityjen autojen väliin. Tärkeitä on sallia joustava pyöräilyreittivalinta ilman yksisuuntaisten katujen viidakkoa. Keskustan pikkukaduilla joustavan liikenteen pelisäännöt osataan luontevasti, koska siellä on turha kiirehtiä.
Korkeavuorenkatu risteää Yrjönkadun kanssa kiilamaisesti muodostaen aukion. Pyöräilijöiden kiusaus oikaista aina kuin se vain on mahdollista korostuu tällaisissä paikoissa. Liikennesääntöjen mukainen kierros ei ole pitkä, mutta se on hidas. Liikenne ei ole aukiolla kuitenkaan tolkuttoman vilkasta, joten oikopolun rakentaminen pyöräilijöille ei ole aivan mahdoton ajatus. Jotteivat aukion liikennejärjestelyt enää entisestään mutkistuisi, tulisi pyöräkaista varustaa kärkikolmiolla.
Punanotkon- ja Ullanlinnankadut toimivat liikenteellisesti toistensa yksisuuntaisina pareina. Väliin jäävä kortteli on vielä poikkeuksellisen pieni, joten vääräänsuuntaan pyöräilylle näyttäisi olevan sangen ohuet perustelut. Koska pyöräkaistan rakentaminen Ullanlinnankadulle ei ole teknisesti vaikeata, tulisi se rakentaa. Pyörällä liikkumisen tulisi olla lähes yhtä vaivatonta kuin kävelemisen, tavoitetta ei saavuteta ellei jokaista yksisuuntaista katua pyritä määrätietoisesti muuttamaan polkupyöräilijöille kaksisuuntaisiksi.
Punanotkonkadun yksisuuntaisuus häiritsee hiukan pyöräilyä. Vaihtoehtoisia reittejä olisi tarjolla, mutta miksi jättää parantamatta pyöräilyolosuhteita kun se käy lähes ilmaiseksi. Kaartin poliisitalon edessä on hyvä harjoitella pyöräkaistan huomioimista sen yli pysäköitäessä.
Punanotkonkadulle mahtuisi helposti perinteinen kaksisuuntainen pyörätiekin, mutta niiden paikka ei ole keskustan ruutukaava-alueilla. Myöskään auto- ja raitiovaunuliikenteen suuntaan ei rauhallisilla kaduilla tarvita erillistä pyöräkaistaa vaan ajoneuvojen tulisi oppia jakamaan tasa-arvoisesti yhteinen tila. Kiellettyyn ajosuuntaan pyöräily edellyttää kuitenkin oman laillisen kaistansa. Kaistaa ei tule kätkeä jalkakäytävän yhteyteen, vaan se on sijoitettava näkyvästi ajoradalle. Pysäköinti pyöräkaistan yli tulee olla sallittua.
Rata- ja Merimiehenkadun yksisuuntaisuus ei sanottavammin häiritse työmatkapyöräilyä. Pyöräilyä yleensä Helsinginniemellä se haittaa, koska pyöräilijän luonnolliset reitinvalinnat muistuttavat kävellen mahdollisia reittejä.
Ratakatu on puolet pituudestaan yksisuuntainen. Kartalta suoran reitin valinnut kielletyn ajosuuntamerkin yllättämä pyöräilijä siirtyy jalkakäytävälle. Pyöräily voisi olla paljon helpompaa ja nopeampaa kuin autoilu, mutta se edellyttää tarpeettomien pyöräilyesteiden poistoa. Ratakadullekin tulisi rakentaa pyöräkaista, ei niinkään akuutin paikallistarpeen vaan kokonaisvaltaisen verkon toteuttamiseksi.
Merimiehenkadun yksisuuntaiset osuudet kulkevat eri suuntiin. Mitenkään fyysisesti ylivoimaista kiertotietäkään ei pyörällä joudu kulkemaan, jos noudattaa kadulla nykyisiä ajoneuvoille sallittuja kulkusuuntia. Miksi pyöräily sitten tulisi sallia myös kiellettyyn ajosuuntaan? Koska pyöräilyä ei merkittävästi lisätä, ellei se tunnu hyvältä. Minusta Merimiehenkatua pitkin pyöräily tuntuu mukavammalta kuin Ratakadulla liikkuminen.
Tarkk'ampujan katu olisi tärkeä poikittaisyhteys kaupungin suunnitelmissa olevien vielä toteutumattomien Laivurin- ja Kasarminkadun pohjois-etelä suuntaisten pyöräteiden välissä. Vaikkei pyörätiesuunnitelmiani kaikessa laajuudessa toteutettaisikaan tulisi Kasarmin- ja Korkeavuorenkadut yhdistää pyörätiellä. Yleensä yksinäisestä orvosta korttelinmittaisesta pyörätienpätkästä ei ole kuin haittaa, mutta niinhän se poikkeus taas kerran vahvistaa säännön.
Minun pyörätieverkkosuunnitelmassani yksittäiset pyörätiekaistojen pätkät ovat erittäin tärkeässä asemassa. Yhtenäistä pyörätieverkkoa täydentämässä ovat käytännössä kaikki asuntokadut. Paikallisverkko voi olla täydellinen vain jos siinä ei ole yhtään kiellettyä ajosuuntaa polkupyöräilijöille.
Tarkk'ampujankadulla pyöräkaistalla jouduttaisiin joko poistamaan kadunvarsipysäköintipaikat tai siirtämään autoilijat raitiovaunukiskojen päälle. Kaupungin lahjoittamista edullisista kadunvarsipaikoista harvoin valituksitta luovutaan, joten Tarkk'ampujankadun raitiovaunupysäkki ei voisi toimia enää päätepysäkkinä. Tavallisen raitiovaunupysäkin seisahdusajan muut ajoneuvot jaksavat vielä odottaa.
Pyörätieratkaisu sijoitettaisiin luonnollisesti levennetylle jalkakäytävälle. Mutta pyöräkaistaratkaisu on kuitenkin parempi ja kuten muuallakin Helsingin niemellä sen yli sallittaisiin autojen kadunvarsipysäköinti.
Jääkärinkatukin on yksisuuntainen, joten suunnitteluideologiani mukaan sinne tulisi osoittaa pyöräkaista. Ratkaisu olisi kuitenkin niin paikallinen kuin se vain voi olla. On mahdotonta kuvitella kenenkään vapaaehtoisesti ajavan Jääkärinkadun jyrkkää ylämäkeä muualle kuin kotiinsa. Paikalliset asukkaat tuskin haluavat luopua kadunvarsien autopaikoista saadakseen oikeuden pyöräillä vastamäkeen. Nuoria huippukuntoisia yksilöitä lukuunottamatta pyörän taluttaminen olisi joka tapauksessa ainut keino nousta ylös mäkeä.
Koska nykyisenkaltaisella Tehtaankadulla on niin turvatonta pyöräillä, eikä kadun tuoreissa uudistuksissa ole parannettu kuin raitiovaunupysäkkejä, on kaupungin pyörätieverkkosuunnitelmiin merkitty sekä Vuorimiehen- että Pietarinkatu paikallisraiteiksi vähäliikenteisillä kaduilla. Siinä kun pääreitin vähäliikenteisellä kadulla joutuu tai onnistuneissa tapauksissa kehtaa painaa pääkaupunkiseudun ulkoilukarttaan, nämä Vuorimiehenkadun kaltaiset paikallisraitit ovat pelkää silmänlumetta. Kenen etua niiden merkitseminen pyörätiesuunnitelmiin ajaa?
Kantakaupungin jokaisen vähäliikenteisen kadun tulisi soveltua polkupyöräilyyn. Se, että niitä on erikseen täytynyt poimia pyöräverkkokarttaan, osoittaa konkreettisesti Helsingin pyörätieverkon puutteellisuuden.
Vuorimiehenkatu on rauhallinen ja välillä pääsee ajamaan mukavasti puiden siimeksessä, mutta katu on yksisuuntainen. Mitään korvaavaa reittiä ei ole lähimainkaan. Jotta lapsus olisi täydellinen, raitin oletetaan jatkuvan Sepänkatua Tehtaan- ja Telakkakadun risteykseen. Masa-Yardsin telakka-alueen risteystä kammottavampaa ja vaarallisempaa paikkaa pyöräilijälle ei hevin löydy.
Virkamiehet ovat tehneet määrätietoista ja hyvää työtä pyöräilyolosuhteiden parantamiseksi sekä Helsingissä että koko pääkaupunkiseudulla. Kantakaupunginkin ongelmapaikkoihin ollaan uskallettu paneutua, mutta liian harvoin suunnitelmat ovat edes edenneet lautakuntakäsittelyyn saati tulleet hyväksytyiksi. Jo rakennetuilla alueilla muutosvastarinta on usein liian vahva, mutta onneksi uusissa kaupunginosissa pyörätiet ovat tänä päivänä jo itsestään selvyys. Surullinen totuus kuitenkin on, että verkko jää harvaksi ja rikkonaiseksi, jos Helsingin niemen kartasta otetaan esille vain jo rakennetut valmiit pyörätiet.
Vuorimiehenkatu tarvitsee pyöräkaistan poistamaan sen yksisuuntaisuus kevyeltä liikenteeltä. Toteutus onnistunee autopaikkamenetyksittä, mikä on poliittisesti tärkeätä asuntokadulla. Kaistojen väistämätön kapeus vaatinee 30 km/h nopeusrajoituksen ja korotetut suojatiet tehostamaan liikennemerkin viestiä.
