Autoilukeskustalla tarkoitan pyörätieverkkosuunnitelmassani Kampin ja Uudenmaankadun sekä Ruoholahden ja Mannerheimintien välistä ruutukaava-aluetta. Kyseinen alue on nykymuodossaan toteutettu pelkästään yksityisautoilun ehdoilla. Koska jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden liikkumisen helpottaminen edellyttäisi joko autojen pysäköintipaikkojen tai kaistojen radikaalia vähentämistä, ei uudistusten toteuttaminen käy kritiikittä.
Lännestä Mallaskadun tunnelista kahta kaistaa möyryävät autot ovat vallanneet Uudenmaankadun. Yhdessä Lönnrotinkadun kanssa ne välittävät kantakaupungin läpi autoilua. Mikään Helsingin niemen tunneliratkaisuista ei merkittävästi lievennä paineita näillä katuosuuksilla, sillä pääkaupunkiseudulla on riittävästi henkilöautoja täyttämään jokainen niille tarjottu uusi ja vanha väylä kantakaupungissa.
Koska Uudenmaankadun runsaita alkoholipitoisia palveluita kovin nauttineena ei auton rattiin sovi istua, on harmillista, että katutila on uhrattu totaalisesti autoille. Parannusta tilanteeseen on mahdotonta edes toivoa poliittisten realiteettien varjossa. Pyöräilyn edistämisenä voisi Uudenmaankadulla pitää sitä että Annan- ja Fredrikinkatujen risteysten lähellä muutama pysäköintiruutu täytettäisiin edes kesäksi pyörätelineillä.
Pyöräily- ja kävelyolosuhteiden kehittäminen Uudenmaankadulla onnistuu vain autoilua rajoittamalla. Mihinkään radikaaleihin konkreettisiin toimiin ei kuitenkaan Helsingissä vielä olla valmiita. Uudenmaankadun kaltaisissa paikoissa tulisi liikennetilan voida elää vuoden- ja vuorokaudenaikojen rytmissä. Talvella autoille annettaisiin nykyinen katutila, mutta kesällä pyöräilijät, jalankulkijat sekä ravintoloiden terassit valtaisivat katutilaa autoilijoilta.
Uudenmaankadulla autoilijat eivät tarvitse kahta rinnakkaista kaistaa öisin eikä päivisinkään muina kuin ruuhka-aikoina. Kadunvarsipysäköintiruudut tulisi poistaa kadun pohjoisreunalta. Samalla sallittaisiin ilta- ja yöpysäköinti pohjoisreunan ajokaistalla. Uudenmaankadun eteläreunalla ajoon ja pysäköintiin ei tehtäisi muutoksia. Autojen valtaama tila kapenisi siis reilulla kahdella metrillä.
Parannukset Uudenmaankadulla jäänevät odottamaan hamaan tulevaisuuteen, joten on tyydyttävä kehittämään pyöräilyolosuhteita naapurikaduilla.
Bulevardilla on pyörätie ja mikä parasta, ihmiset ovat pikkuhiljaa oppimassa käyttämään sitä. Bulevardin pyöräteiden tiukka mitoitus ja kompromissit toiminnallisuudessa ovat pakottaneet ihmiset rakentavasti joustamaan kadulla liikkuessaan. Bulevardi kaipaa kuitenkin kipeästi pyöräilyä tukevia ratkaisuja molempiin päihinsä sekä vaihtoehtoisia rinnakkaisreittejä.
Autoilulle pyhitetty Lönnrotinkatu toimii liikenteellisesti Uudenmaankadun parina, samalla kun pyöräilijöille on jalosti tarjottu ahdas reitti väliin jäävällä Bulevardilla. Lönnrotinkadulla on ahdistavaa seurata autojen nykivää kulkua liikennevaloista toiseen. Joko valojen ajastus on pielessä tai autoilijat eivät vain osaa ajaa alle neljääkymppiä. Katu on selkeästi mitoitettu nopeammalle liikkumiselle.
Pyöräkaistojen rakentaminen molemmin puolin katua olisi mielestäni perusteltua. Lönnrotinkadun sillan purkamisen myötä kadun merkitys Helsingin läpikulkuliikenteelle on vähentynyt. Bulevardin pyörätiellä ei voi perustella Lönnrotinkadun nykytilaa ja ainakin ns. "kielletynajosuunnan pyöräkaista" olisi välttämätön. Kadunvarsilla autojen seisottamisesta luopumiseen ei vielä Helsingissä olla valmiita, joten Lönnrotinkadulle ei tule pyöräilijöille uudistuksia.
Helsingissä tulisi laajemminkin luopua tarjoamasta autoille lukuisia rinnakkaisia kaistoja reiteillä joissa ei ole määränpäänä yleistä pysäköintilaitosta. Tällöin voitaisiin autojen alta vapautuva katutila jakaa pyöräilijöille, puille ja jalkakäytävien levennyksenä rullaluistelijoille. Lukuisia rinnakkaisia kaistoja ei tarvita öisin eikä päivisinkään yleensä kuin ruuhka-aikoina. Samalla kun sallitaan pysäköinti reunimmaisella ajokaistalla, tarjotaan pyöräilijöille väljempi tila pyöräillä "häiritsemättä" autoilijoita ilman erillistä pyöräkaistaratkaisua.
Kalevankatu muistuttaa olosuhteiltaan Eerikinkatua. Täällä olisi miellyttävää pyöräillä jolleivat autoilijat olisi öykkäreitä. Paljon on käytöksessä parannettavaa myös jalankulkijoilla ja etenkin polkupyöräilijöillä, mutta painavassa peltilaatikossa istuvalle lankeaa väistämättä suurin vastuu.
Eerikinkatu on merkitty Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston pyörätiekartoissa paikallisraitiksi rauhallisella kadulla. Kadun tulisi siis sellaisenaan soveltua pyöräilijöille. Miksi se ei sitten houkuttele pyöräilyyn?
Itse kadussa ei ole mitään vikaa, vaan vika on kadulla kulkijoissa sekä pyöräilyvihamielisessä lähiympäristössä. Pyöräilijä on kantakaupungissa harvinaisuus, joka ei itsekään tiedä paikkaansa kadulla. Jalankulkijoille hän on pelottava äänetön vaara ja autoilijoille ainainen poukkoileva tien tukko. Koko Kamppin ympäristö ja etenkin Fredrikin- ja Albertinkadut soveltuvat polkupyöräilyyn erittäin huonosti.
Eerikinkadulla pyöräilyä edistetään parantamalla sen välittömässä läheisyydessä olevien katujen pyöräilyolosuhteita. Jos Fredrikin- ja Yrjönkadun välisellä katuosuudella toteutetaan liikennesuunnitteluosaston kaavailema ajoradan kaventaminen ja yksisuuntaistaminen, on samalla huolehdittava että polkupyöräily on sallittua myös moottoriajoneuvoille kiellettyä ajosuuntaan vastaan.
Pyöräilijöiden olemassaoloa ei luonnollisestikaan ole mitenkään huomioitu Ruoholahdenkadulla. Länsiväylän ruokkiman Ruoholahden sillan jatkeella kaipaisi pyörätietä. Pyörätie liittyisi saumattomimmin Porkkalankadun pyörätiehen, jolloinka pyöräkaistoilla ja ajoradalla pyöräilyn joutuisi aloittamaan vasta Lapinlahdenkadulla.
Sekä Porkkalankadulla että Lapinrinteellä on pyörätie toteutettu sallimalla polkupyöräily jalkakäytävällä. Ratkaisu on kömpelö. Ruoholahdenkadulle toivoisi pyörätietä eteläiselle jalkakäytävälle, koska kaikki liiketilat ja asunnot ovat siellä. Pyörätien rakentaminen vain pohjoisreunalle on kuitenkin helpompi toteuttaa.
Albertinkadun ja Malminrinteen ohitus on ongelmallisia, mutta pyörätieratkaisu soveltuisi paikkaan hyvin, varsinkin jos muilla risteysalueen kaduilla ei ole minkäänlaisia erillisratkaisuja pyöräilijöille. Pyörätien rakentaminen vain kadun pohjoisreunalle vie myös vähiten tilaa autoilijoilta.
Ihanteellisessa tapauksessa Ruoholahdenkadulla on molemmilla puolilla ajorataa pyörätiet, joilta kääntyminen Lapinlahden- ja Albertinkaduille sekä Malminrinteelle tapahtuu oikeanpuoleista liikennettä noudattaen.
Simon- ja Kalevankadun väliselle katuosuudelle Yrjönkatua on kaupunkisuunnitteluviraston toimesta kaavailtu ajoradan kaventamista ja jalkakäytävien leventämistä. Nämä suunnitelmat nivoutuvat Eerikinkadun liikennejärjestelyjen uusimiseen. On tärkeätä samalla taata polkupyöräilijöille esteetön kulku molempiin suuntiin Yrjönkatua.
Yrjön- ja Erottajankadun risteysalueella on jälleen lyhyt yksisuuntainen pätkä. Nykyisillä liikennejärjestelyillä pyöräilijä valitsee luontevasti jalkakäytävän, koska Erottajan kautta kiertäminen on mahdotonta. Mannerheimintielle tulee uusi pyörätie, joka on liian kapea kaksisuuntaiseksi väyläksi erittäin vilkkaan jalkakäytävän vieressä. Yrjönkadun avaaminen pyöräilijöille tarjoaisi vaihtoehtoisia reittejä halvalla Erottajankadun ja Mannerheimintien pyörätieparannuksia odotellessa.
